lauantai 10. kesäkuuta 2017

Vitosen blogihaaste (viisi faktaa minusta)

Tykkään lukea bloggaajista erinäisiä tietoja, koska silloin blogi tuntuu jotenkin realistisemmalle. Siellä onkin oikea ihminen kaiken sen tekstin takana ja usein jopa hyvinkin persoonallinen. Siksi ajattelin tehdä itsekin tällaisen pienen haasteen. Nyt en saa kuollakseni päähän, mistä tämän haasteen joskus löysin, kaikki kunnia kuitenkin hänelle. Tämän saa myös ottaa toki omaan käyttöön ilman haastamistakin 😊


Haastan vitosen haasteeseen seuraavat viisi blogia

1. Pelkään muurahaisia, ampiaisia/mehiläisiä/kimalaisia ja nukkeja.
Haluaisin oikein karvaisen hämähäkin lemmikiksi, nostelen käärmeen poikasia pois tieltä ongelmitta ja kasvatan eri näköisiä ja kokoisia kummitussirkkoja, mutta ei luoja miten paljon pelkään muurahaisia ja noita pörriäisiä, joita kutsun kaikkia yksinkertaisemmin ampiaisiksi. Pelkkä se pörriäisten surina saa aikaan itkunsekaiset paniikinomaiset väistöliikkeet. Muurahaisiin en voi edes koskea enkä mielelläni niitä edes katso. Nukkeja olen pelänny lapsena näkemästäni painajaisesta saakka. Siskon puolimetrinen kaljupää nukke räpsyvine silmineen oli todella pelottava. Mitään muuta en sitten pelkääkään! 

2. Olen (ollut) aktiivinen liikkuja.
Ala-asteikäisenä olin hoikka tyttö, joka harrasti tai vähintäänkin kokeili aktiivisesti paljon eri liikuntalajeja. Rakastin liikuntaa. Harrastin pesäpalloa ehkä kaikista aktiivisemmin sulka- ja koripallon lisäksi, mutta kaikki harrastukseni olen joutunut yksitellen lopettamaan. Olin aina liian vanha, nuori tai lyhyt, eikä seurojen sisältä löytynyt ikinä sopivaa ryhmää. Silloin säännöt kielsivät pelaamasta ikäni vuoksi vanhemmissa tai nuoremmissa, pituuteni vuoksi olin aina varasijan varalla. Sulkapallossa minulle ei saatu paria ikinä. Jääkiekko ja luistelu on ollut lähellä sydäntä siitä asti, kun sain hokkarit ensi kerran jalkaan nelivuotiaana. Jos jääkiekko ei olisi niin kallis laji ja olisin päässyt sitä harrastamaan, olen varma, että olisin nyt ollut samassa pisteessä kuin Noora Räty. Kipinä, kilpailuhenkisyys ja voitontahto minulla on vieläkin, mutta sitä on hankala saada piilosta täysin esille. Minulla on ikävä sitä kipinää. Kun sen saan takaisin, ei siitä ole enää paluuta!


3. Opiskelen verkkolukiossa ja keväästä syksyyn työskentelen puutarhurina
Olen aina ollut tekevä ihminen, mutta muutaman vuoden ajan jostain syystä aloin viehättymään lukiosta. Ilman ainuttakaan käsitystä siitä, mitä se edes pitää sisällään  En kuitenkaan halunnut koulunpenkille, joten löysin verkkolukion. Kolmisen vuotta sitten yritin päästä, mutta toisaalta onneksi silloin oli niin kamala paperisotku muutohommista, että unohdin asian. Viime syksynä sitten tuli motivaatio ja pääsin sisälle, joten olen nyt aikuislukiolainen. En tähtää lakkiin, jos läpi nyt pääsisi ja saisi paperin, se riittää. Olen yllättynyt siitä, miten hyvin ainakin toistaiseksi olen pärjännyt. Huhtikuusta syyskuuhun työskentelen kausityöntekijänä puutarhurina ja teen myös kunnossapitotöitä. Rakastan sitä työtä! Luulin, että en koskaan tule löytämään ns. unelmatyötäni, mutta kyllä tämä on ensimmäinen työpaikka heti oman yrityksen jälkeen, jonne joka aamu menen hymyssä suin.

4. Olen ollut yrittäjä, ehkä olen myös tulevaisuudessa
Niin, minulla on ollut oma pieni sumppipaikka pienen pienellä kylällä. Valitettavasti liiketila, jossa olin vuokralla, myytiin joten piti alkaa uusien tuulien vietäväksi. Tykkäsin todella siitä hommasta,  asiakkaiden kanssa vaihdeltiin kuulumisia päivittäin ja jopa härskimpääkin vitsiä. Joskin päivät oli pitkiä.. Yleensä tein 96-100h viikkoa sisältäen kuusi työpäivää ja vuoden aikana 3 erillistä lomapäivää, joten aikaa ei paljoa vapaa-ajalle jäänyt 😁 Haluaisin olla silti yrittäjä vielä. Ehkä perustan joskus Lappiin kahvilan, ehkä kirpputorin, ehkä kummankin. Jonnekin pienelle paikkakunnalle, jossa tulisi sujuvasti osaksi yhteisöä. Sellaista tietynlaista yhteishenkeä kaipaan kahviloissa. Että myyjä saisi istua pöytään keskusteluun mukaan. Ja aamun kanta-asiakkaat tulisi kaveriksi kantamaan tuolit ulos. Ettei myyjä jäisi seisomaan tiskin taakse massa-asu päällä palvelemaan ihmisiä, joita ei muista enää vartin päästä.

5. Elokuvat ovat olleet suuressa osassa elämää aina.
Kerään elokuvia, omia minulla on nyt harrastuksen uudelleen aloittamisen jälkeen kolmisen sataa, mutta yhteensä meillä on +-1500. Mieleenpainuvimmat muistot ovat olleet ehdottomasti Stepheng Kingin "It" sekä The Gremlins (Riiviöt). Kukapa sitä ei muistaisia Forrest Gumpia ja The Fift Elementiä, joista alkoi (myös minun) rakkauteni Tom Hanksiin ja Bruce Willikseen. Schindlerin lista + Liam Neeson = 💗 Naispuolisista näyttelijöistä Geena Davis on ehdottomasti suosikkini, jonka muistettaneen Beetle Juicesta ja Long Kiss Good Nightista. Stanley Kubrick ja M. Nigh Shyamalan ovat minunkin mielestäni omaperäisimmät ohjaajat. Elokuvassa kaipaan jotain laatikon ulkopuolista ajattelua, esimerkiksi The Cube ja The Cabin in the Woods. Koska elokuvat USA:ssa ovat kuitenkin aikalailla samanlaisia vuodesta toiseen, sen vuoksi yritän etsiä mahdollisimman paljon tuotantoa muista maista ja eri vuosikymmeniltä. Viime vuosina eniten olen katsellutkin saksalaisia ja aasialaisia elokuvia.

8 kommenttia:

  1. Olipas kiva postaus, tällaisia on kiva lukea ja tutustua kirjoittajaan hieman paremmin! Kaikki faktat olivat toki uusia, mutta varsinkin tuo kahvilajuttu yllätti! Tuollaiseen kuvailemaasi kahvilaan tulisin kyllä enemmän kuin mielelläni asiakkaaksi! :)

    Ja kiitos vielä haastamisesta! Minulla ei ole ihan noin mielenkiintoisia faktoja, mutta tulen kyllä toteuttamaan tämän haasteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset






    1. No kaikki mitä me muut ei tiedetä, niin siitäpä se jännyys tuleekin. Että tukeeko ne faktat sinusta ollenkaan sitä mielikuvaa jonka lukija saa. Itse ainakin kuvittelen ihmisen aina tietynlaiseksi ja jopa näköiseksi ja sitten on kiva katsoa, että olisinko arvannut jonkun jutun mitä hää kertoo vaikkapa tälleen haasteen muodossa vai en :D

      Hei kiva kuulla, että tollainen sumppipaikka kelpaisi! Tuut sitten käymään jos sellaisen vielä perustan joku päivä, niin talo tarjoaa ;)

      Poista
    2. Tuo on kyllä ihan totta, itsekin luon kyllä kirjoittajasta tietynlaisen kuvan! :) Toivottavasti saamme jatkossakin lukea blogissasi tällaisia postauksia joissa sinuun tutustuu paremmin!

      Ooh mahtavaa! Tätä tarjousta en voisi jättää välistä!;)

      Poista
    3. Ehkäpä jotain pientä voi aina silloin tällöin ripotella a ties vaikka joskus jonkin sortin kasvot antaa sitten blogille, eikä enää edes anonyyminä toimi ☺

      Hahaha, hyvä, tulen sitten kertomaan osoitteen niin pääset maakuntamatkailulle :D

      Poista
  2. Jes, kiitos haasteesta. Vastaanotan sen ja postaan muutaman päivän sisällä <3
    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva homma, ole hyvä ja odotan innolla minkälaista tietoa sieltäkin satelee!

      Poista
  3. Ihana kuvaus kahvilasta! :) Kahvilat on ihan parhaita, ja pikkupaikkakunnan kasvattina tollainen maaseutufiilis uppoaa minuun aika hyvin. :D Tämmöset on kyllä kivoja postauksia lukea, mutta vaikea kirjoittaa. Saas nähä mitä kerrottavaa minusta löytyy :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minä tykkään myös kahviloista, juuri sellaisista maalaisputiikeista joissa oikeasti tuntuu palvelu kirjaimellisesti henkilökohtaiselta eikä juuri sellaiselta, että "viistoista viiskymmentä euroa kiitos" ja thats it :D En nyt yleistää halua, mutta maaseudun (oli se sitten kesäkahvila tai vuoden ympäri) kahviloista on saanut oikeasti hyvää palvelua vrt. kaupungin Starbuckseihin ja muihin vastaaviin.

      Minulla oli myös hankaluuksia kirjoittaa, ensin meinasi mennä todella henkiläkohtaisiksi tyyliin siskon kummin kaiman luona olleeseen kissan muistoihin, mutta tuli sieltä sitten jotain kun vähän mietti. Ootan innolla sun(kin) vastauksia! :)

      Poista