tiistai 16. toukokuuta 2017

Hae mulle lisää ruokaa, silakoita, vatsa huokaa

Aluksi tästä piti tulla tavallinen ruokapäiväkirja kuvin. Tämä ei ole kuitenkaan mikään raikkaan terveellisen ruokapäiväkirjan esittämistä kaikelle kansalle ihailtavaksi houkuttelevine ruokakuvineen. Tämä on sitä todellista sopimattomasti lihavan arkea, jossa toteutui aikalailla kaikki ne kompastuskiveni  - tragikoomisesti vieläpä samana päivänä. Vaikka askeleet toki olivatkin aika kohtuulliset (lopullinen lukema peiton alta katsoessani jäi 25t paremmalle puolelle), ei tässä päivässä ole kehumista. Yli 3000 kaloria, toisaalta vajaa 4000 menetettyä kaloria.. Mutta koska arki nyt välillä yhä on tätä, ettei pää ole syömisissä laisinkaan mukana, niin mitäpä sitä valehtelemaan ja laittamaan kuvien ulkopuolelle osaa ruoasta.

 

Aamupala klo 04:30: kaksi Vaasan ohutta ruispalaa edam-juustolla, activia metsämarjajogurtti, 0.5L kahvia
Kahvitauko 9:00: Vaasan ohut ruispala edam-juustolla, activia metsämarjajogurtti, 2,5dl kahvia + 0,3L vettä
Lounas 11:00: Vaasan ohut ruispala edam-juustolla ja paprikalla, jäävuorisalaatti, feta, kasvikset, 0,5L vettä
Kahvitauko 13:30: 2,5dl kahvia, 0,5L vettä

 

Päivällinen 16:00: suklaapatukat x 4, Vaasan kaksi ohutta ruispalaa edam-juustolla, kurkkua, fetaa, jauhelihakastiketta, täysjyväspaghettia, 0,5L vettä
Iltapala/välipala/mikälie 19:30: Täysjyväspaghettia, jauhelihakastiketta, kurkkua, fetaa


Totta puhuen on ollut helvetin rankka päivä takana. Työpäivinä päivän ruokailu aamupalaa lukuunottamatta on aikalailla vakio - leipää juustolla, salaattia ja kasviksia tai keittoa, jogurttia.. ripoteltuna kahvitauoille ja lounaaksi. Näillä eväillä jaksan paremmin töissä, joten en ole sitä lähtenyt muuttamaan, vaikka yksipuolinen onkin hieman. Töiden jälkeen kotona ruoka vaihtuu sitten luonnollisesti, mutta tulee ajottain harha-askeleita kokonaisuuteen, kuten tästä päivästä näkee. Leipä on syntisen hyvä ja helppo ratkaisu ikuisuusongelmaan mitä syödä pikaisesti, mieliteoille antaa vallan välillä liiankin helposti, annoskoot oli täysin pielessä, koko päivän puuhailun jälkeen olin, että mitäs nyt kun iski tylsyys enkä ihan vielä nukkumaankaan tahtoisi - no syödään nyt kerran vielä! Suklaapatuikoitakaan ei voi ostaa ikinä yhtä, vaan pitää olla useampi. Syöminen on mun heikoin kohta.

Oikeastaan ei ollut edes nälkä missään vaiheessa, mutta välillä pää ei yksinkertaisesti ole laisinkaan mukana. Mutta semmosta se on välillä, yli on päästävä eikä voi jäädä surkuttelemaan. Ehkä tällainen "julkinen mättöpäivä" saa miettimään ensi kerralla pariin otteeseen ennen toisen annoksen ottamista tai suklaan ostamista. Taidan jatkossa ottaa aina kuvat, kun päivä menee överiksi ja pistän näkyville. Ehkä häpeä saa miettimään uudestaan 😏

4 kommenttia:

  1. Ihanan rehellinen ruokapäiväkirja! Musta on jotenkin lohdullista, että kun sulla on kuitenkin painonhallinta onnistunut, niin sinne mahtuu tämmösiäkin päiviä. Eli jos joku päivä menee vituiks, niin turha surkutella sitä pidemmäksi putkeksi, seuraavana päivänä pitää vaan jatkaa fiksummin ja siten se yhden huonon päivän merkitys pienenee pidemmällä aikavälillä miltei olemattomaksi (painon kannalta). Mulla menee helposti siihen että paisutan siitä vituiks menneestä päivästä vituiks menneen viikon, kuukauden ja vuoden - ja se on aika paljon isompi ongelma kuin se alkuperäinen vituiks mennyt päivä. Sä oot hyvä esimerkki siitä, mitä se onnistunut elämäntapamuutos oikeasti on. Se ei oo sitä, että aina menee kaikki putkeen, vaan sitä, että jaksaa sitkeästi jatkaa ohipäivän jälkeen. Yritän opetella samaa. :) Tsemppii jatkoon!

    Ja mä en kans tajua, miksei _ikinä_ voi ostaa yhtä suklaapatukkaa vaan niitä pitää ostaa vähintään se neljä. Ja sit myös syödä ne kaikki. Tai jos ostan jätskiä niin en tasan osta yhtä tikkua tai tuuttia, vaan monta. Paitsi viime viikolla, kun piti kuvata kaikki syömisensä ja vielä julkaista ne :P mutta sekään ei saanut mua valitsemaan pienempää jätskiä... On tää vaan aikamoinen savotta, kun yrittää muuttaa retuperällä olevia syömistottumuksiaan. Pitää saada muutettua myös koko ajatusmaailmansa ja se on hemmetin vaikeeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos ihanan positiivisesta kommentista! ♥

      Voi kuule, näitä överipäiviä on paljon, joten samat opettelut minullakin yhä :) Ja varmaan tulee loppuelämä olemaan jonkinlaista taistelua. En tiedä, millä motivaatiolla sain ne parikymmentä kiloa pois, koska en muista sen ajan olleen tällaista "tahtojen taistelua", mitä nyt käy mielessään usein. Minä tuppaan tekemään sitä, että kun huomaan päivän menneen kaloreissa yli jo hyvissä ajoin päivää, niin vedän sen sitten tahallani kunnolla överiksi. "Päivä on jo pilalla, ihan sama jos syön kunnolla vituiksi". Pitäisi muistaa silloin, että se taitaa olla vain se ahminta ja tunnesyöminen siellä jotka olkapäillä huutelee käskyjä, eikä niitä tartteisi uskoa jos meinaa niistä eroon päästä. So what jos joskus menee yli, mutta juuri noille ei saisi antaa valtaa. Ja se annoskoko on vieläkin ajottainen ongelma sekin, eli samat vanhat jutut on päällänsä mitä satakiloisenakin :D Luojan kiitos on kuitenkin joku asia, mikä saa toppuuttelemaan, ettei tuo vaaka nouse yli 80.

      Hei joo ja tuo suklaa - yksi ei ole koskaan hyvä. Ajattelen siinäkin, että jos patukassa on 200 kcal niin miksi en osta vaikka levyä suoraan, koska se ero kaloreissa (ja hinnassa) ei ole niin iso. Tai sitten jos ostan patukoita, ne on usein sellaisia, joissa on useampi pala tmv. No suklaaperse olen aina ollut. Se on vaan niin hiton hyvää.

      Juuri tuo mitä sanoit, ajatusmaailman muutos - jestas se on vaikeaa!

      Poista
  2. Tykkään kyllä näistä ruokapäiväkirja postauksista tosi kovin. On kiva lukea ja nähdä miten muut syö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään kanssa lukee! Tämä tosin ei ole sieltä terveellisimmästä päästä, mutta välillä on näin.

      Poista