sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Viel voi tulla must ihan mitä vaan, jos haluun tarpeeks siihen pisteeseen

Olen koko viikon tuntenut oloni jotenkin kummalliselle. Sitä kuvaisi hyvin Kummelit ja Kultakuume, jossa Dille sanoo "ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita". Sisäistin mielestäni taas tästä remontista jonkun pienen ajatuksenpoikasen käymään aivoissa. En ole ihan varma mitä se on, mutta jotain sellaista, mitä Dille sanoo.

Olin maanantaina töissä ruokatauolla, lopetellen hyvin maustettua salaattia ja vihanneksia ja ollen niistä jo vähän täysi, kun päähäni tuli omia ajatuksia kesken rikkaan kahvipöytäkeskustelun. Tajuutsä Lennu. Lohtusyöminen ja ahminta ei ole tuonut mitään hyvää. Ei olo sen jälkeen parane ikinä. Avaa silmäs. Lohtusyöminen huijaa. Se väittää aluksi kirkkain silmin, että tarvitset ruokaa. "Mitä isommat annoskoot, sen parempi fiilis. Jos vielä ahmit sen kolmessa minuutissa ja salassa, vielä huikeemmat olot", huutaa ahminta yhdessä lohtusyömisen kanssa! Mutta mitä hittoa olen saanut takaisin kaikesta siitä ahminnasta ja tunnesyömisestä? Kolme minuuttia kestävän hyvänolon. Kolme minuuttia! Joka ei ole ollut minkäänlainen vastaus mihinkään tunteeseeni. Ja sitten: henkisen krapulan saa siihen kaupan päälle. Krapulan, joka alkaa jo siinä vaiheessa, kun kasaan järkyttävän kokoista ruoka-annostani. Se henkinen krapula on helvetistä. Se kestää aamusta iltaan päivittäin ja on pahinta silloin, kun syö annostaan. Millainen ihminen oikein haluaa krapulan vapaaehtoisesti?


Tiistaina ostin jäätelön. Sen kesän ensimmäinen. Söin jäätelön tunteella, maistellen ajatuksen kanssa miltä se maistuu. Se maistui mahtavasti kolmenlaiselle suklaalle ja ihanalle vanhan ajan vaniljalle. Normaalisti minulla olisi jäänyt armoton himo makeaan ja jäätelö olisi syöty parissa minuutissa, mutta nyt kun se loppui, se loppui. Eikä jäätelön loppumisesta aiheuttanut mitään henkistä draamaa. Ostin vain yhden, enkä edes kaupanpäällisiksi nameja. Niitä ihania amerikan pastilleja tai suklaapatukoita, joita salaa syön sekä peileiltä että puolisolta. En potenut jäätelöstä enkä päätöksestäni olla ostamatta ylimääräistä herkkua laisinkaan krapulaa. Koin olevani onnellinen, en Classic -jäätelön tuomasta sokerista, vaan siitä, että pysyin kohtuudessa - eikä se tuntunut oikeasti ollenkaan niin pahalta, miltä se on muka tuntunut! Seuraavina päivinä huomasin silloin tällöin ihan fyysisesti, että nyt on se hetki, jolloin söisin tunteisiin. Mutten syönyt. 

Uskon kyllä vankasti, että ahminta ja tunteisiin syöminen vielä iskee takaisin. Ehkä ensi viikolla tilipäivän koittaessa, ehkä kolmen kuukauden päästä töiden loputtua. Kun elämässä tapahtuu muutoksia, huomaan silloin olevan vaikea muuttaa ruokailutottumukset vastaamaan paremmin silloista elämäntilannetta. Silloin viimeistään ahminta todennäköisesti iskee kahta kauheammalla voimalla, mutta juuri nyt olen silti onnellinen. Mä sain siitä perkeleestä edes yhden pienen erävoiton. Kun se heikompi hetki tulee, haluan muistaa, että ei ahminta ole mission impossible ja minä itse olen oman elämäni James Bond.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Testissä Salvequick kuorintasukat ja CCS jalkasuihke

Jalkani ovat aivan onnettomat. Kantapäät halkeilevat, iho rikkoutuu helposti, nilkkani turpoavat herkästi, jalat ovat usein selvästi väsyneet.. hikoavatkin nolosti heti, jos on yhtään vääränlaiset kengät jalassa sekä silloin, kun kengät on pakko pitää jaloissa koko päivän. Kaikesta huolimatta kintut vievät rohkeasti aina eteenpäin, joten ehkä olisi aika palkita jalat kunnolla. Niiden pitäisi kantaa meikäläistä vielä 40 vuotta ja tällä menolla epäilen sen toteutumista, Saksilla kantapäiden kuivien kohtien leikkuu kerran vuodessa ei varmasti ole sitä parhainta  mahdollista huolenpitoa, jota jaloille voi tarjota.. 😂Jotain hyvää jalat siis viimeinkin ansaitsevat.

kuva © valmistaja
Halkeilevat kantapäät ovat sukuvitsaus. Vanhempi siskoni kokeili Salvequickin kuorintasukkia ja oli niin positiivinen sen käytöstä, joten hän osti myös minulle samanlaiset. Empä malttanut odottaa yhtään, joten sukat menivat samantien pari viikkoa sitten jalkaan. Parikymppiähän nämä maksavat, mutta mielestäni ovat sen arvoiset.

Käyttö oli hieman vaivalloista sukkia jalkaan laittaessa, koska geeliltä ei voinut välttyä. Sitä kun tursusi vähän joka paikasta jo leikkausvaiheessa. Olen aivan noviisi ylipäätään tällaisten hoitotuotteiden kanssa, joten olisin kaivannut jotain vinkkiä siitä, miten teipit voisi laittaa sukkiin. Ei teippien laitolla varmaan sen suurempaa merkitystä ollut, mutta nyt laitoin ne omalla tavallani. Googlailin sukista kokemuksia ja sitten huomasin, että olen laittanu 99% täysin eri tavalla mitä muut kuorintasukkien käyttäjät. Sinänsä mitään väärää ei (kai) tapahtunut, mutta ohjeet oli kyllä todellakin yksinkertaiset - neljä kuvaa ja that's it.

Vaan eipä tehdä tästä ongelmaa - sitä kun ei edes ole. Sukat pidetään 90min jalassa, pesu ja sitten odottamaan kuoriutumista. Minulla kuoriutuminen alkoi neljän päivän päästä pikku hiljaa ja kesti noin viikon. En edes tiennyt, että kaiken tuon kovettuman alta löytyy ihanan siloista ja suloista ihoa..! Ihan pahimmat kovettumat harmittavasti lähinnä vai pehmenivät, mutta olen kyllä itsekin positiivisesti yllättynyt näistä sukista. Jalat todellakin raikastui kuoriutumisen jälkeen - ne tuntui ihan uudesti syntyneille. Aion tehdä tästä joka keväisen ja syksyisen tradition, eli todellakin suosittelen 👌

kuva © yliopiston apteekki

Olen hikoillut lapsesta saakka painostani riippumatta (tosin lihavimpina aikoina itseasiassa vähemmän) vuosikausia kainaloista, johon lopulta vasta tujakka Absolut Torr oli vastaus. Muutaman vuoden käytön jälkeen ongelma siirtyi kuitenkin jalkoihini. AT tukkii hikirauhaset ja koska hikoilu on välttämätöntä, se siirtyy luonnollisesti silloin toiseen paikkaan. Jaloissa on kuitenkin niin paksu nahka, että edes Absolut Torr ei ole auttanut jalkojen hikoiluun. CCS Jalkasuihkeelta odotin siis paljon - tai lähinnä toivoin parasta. Oen käyttänyt jalkasuihketta päivittäin parisen viikkoa aina aamupesun jälkeen. Sitä on helppo suihkauttaa, se tuoksuu todella miellyttävälle, ei kutise tai kirvele mitenkään ja kuivuu nopeasti.

Jos välttelee kenkiä ja sukkia, joissa ilma ei kierrä, suihke kaikista peloistani huolimatta toimii. Heti jos on vääränlaiset kengät jalassa. ei vaikutusta ole muuta kuin siihen, että jalat pysyvät kuivina, mikä toisaalta on jo omanlaisensa lottovoitto. Sinänsä siis suihke on toimiva, mutta sellaisenaan ei poista huonoista materiaaleista tehtyjen jalkineiden tuomaa ongelmaa. Jos suihketta käyttää yhteistyössä hyvien materiaalien kanssa, se toimii luvatunlaisesti. Sen avulla oma stressi hikoilevista jaloista on pienentynyt reippaasti, joka jo itsessään  vähentää hermostuneisuutta ja sitä kautta hikoilua. Nyt olen oppinut kiinnittämään tarkempaa huomiota jalkineiden materiaaleihin. Koska työssäni joudun pitämään kenkiä lähes jatkuvasti jalassa, vaihdan ja pesen silti työkenkäni viikottain, mutta CSS jalkasuihke on tuonut huomattavaa huojennusta elämääni.

Hinnaltaan CCS jalkasuihke ei mielestäni ole sieltä pahimmasta päästä - 10,90€/100ml. Lähes päivittäisellä käytöllä veikkaisin pullon kestävän vähintään kuukauden. Oli ongelmana hikoilevat jalat tai muuten vain haluaa jalkojen tuntuvan virkeille, suosittelen jalkasuihkeen ostoa! Se todella saa jalat pysymään kuivina ja raikkaana yhdessä järkevien materiaalien kanssa. Varsinkin näin hellepäivinä raikkaat ja kuivat jalat saavat unohtamaan pelonsekaien paniikin kenkien pois ottamisesta vieraillessa.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Linkitä blogisi !


Oletko juuri aloittanut elämäntapamuutoksen tai oletko sillä matkalla ollut jo hetken aikaa? Kenties ensimmäistä kertaa, ehkä jo useampaankiin otteeseen.. Elämäntapamuutostasi voi seurata osana  tavallista arkeasi tai keskityt siihen ihan sellaisenaan? Uskallat näyttää myös sen huonon päiväsi, ehkä pohditkin aihetta pidemmälle? Tavoitteenasi ei ole kaiken sen henkisen kamppailun jälkeen fitnesskisat tai ura personal trainerina, vaan ihan tavallinen arki? Kärsitkö kenties ahminnasta tai tunnesyömisestä, patalaiskuudesta tai vaikka kilpirauhassairauksesta, jotka häiritsevät urakkaasi? Et ole rautainen ammattilainen, vaan olet yhä ylipainoinen tai vain huonokuntoinenkin ihminen? Et kirjoita vaaleanpunaisten lasien takaa yksisarvisen oksentaessa sateenkaaria ja paskantaen koiranpentuja?

Kaipailisin lisää luettavaa, joten nyt saa linkittää bloginsa - yllä olevin pienin toivomuksin. Lukulistallani päässeet esitellään aikanaan omana postauksenaan, joten jos mielestäsi blogisi täyttää osan toiveistani, linkitä se! Blogisi ei tarvitse olla keskittynyt elämäntapamuutokseen, mutta ihan puhtaasti lifestyleblogeja en etsiskele. Arkea saa ja pitääkin näkyä mukana sopivasti, kuului siihen mukaan sitten koirat, lapset tai vaikka joku harrastus. Iälläsi ei ole myöskään mitään väliä 😊

Kopioi tämä kursivoitu koodi, täytä omilla tiedoillasi ja lähetä se kommenttiosiossa: 
<a href="http://blogisi osoite">blogisi nimi</a>

Aikaa blogin linkitykseen on su 11.6 saakka !

tiistai 16. toukokuuta 2017

Hae mulle lisää ruokaa, silakoita, vatsa huokaa

Aluksi tästä piti tulla tavallinen ruokapäiväkirja kuvin. Tämä ei ole kuitenkaan mikään raikkaan terveellisen ruokapäiväkirjan esittämistä kaikelle kansalle ihailtavaksi houkuttelevine ruokakuvineen. Tämä on sitä todellista sopimattomasti lihavan arkea, jossa toteutui aikalailla kaikki ne kompastuskiveni  - tragikoomisesti vieläpä samana päivänä. Vaikka askeleet toki olivatkin aika kohtuulliset (lopullinen lukema peiton alta katsoessani jäi 25t paremmalle puolelle), ei tässä päivässä ole kehumista. Yli 3000 kaloria, toisaalta vajaa 4000 menetettyä kaloria.. Mutta koska arki nyt välillä yhä on tätä, ettei pää ole syömisissä laisinkaan mukana, niin mitäpä sitä valehtelemaan ja laittamaan kuvien ulkopuolelle osaa ruoasta.

 

Aamupala klo 04:30: kaksi Vaasan ohutta ruispalaa edam-juustolla, activia metsämarjajogurtti, 0.5L kahvia
Kahvitauko 9:00: Vaasan ohut ruispala edam-juustolla, activia metsämarjajogurtti, 2,5dl kahvia + 0,3L vettä
Lounas 11:00: Vaasan ohut ruispala edam-juustolla ja paprikalla, jäävuorisalaatti, feta, kasvikset, 0,5L vettä
Kahvitauko 13:30: 2,5dl kahvia, 0,5L vettä

 

Päivällinen 16:00: suklaapatukat x 4, Vaasan kaksi ohutta ruispalaa edam-juustolla, kurkkua, fetaa, jauhelihakastiketta, täysjyväspaghettia, 0,5L vettä
Iltapala/välipala/mikälie 19:30: Täysjyväspaghettia, jauhelihakastiketta, kurkkua, fetaa


Totta puhuen on ollut helvetin rankka päivä takana. Työpäivinä päivän ruokailu aamupalaa lukuunottamatta on aikalailla vakio - leipää juustolla, salaattia ja kasviksia tai keittoa, jogurttia.. ripoteltuna kahvitauoille ja lounaaksi. Näillä eväillä jaksan paremmin töissä, joten en ole sitä lähtenyt muuttamaan, vaikka yksipuolinen onkin hieman. Töiden jälkeen kotona ruoka vaihtuu sitten luonnollisesti, mutta tulee ajottain harha-askeleita kokonaisuuteen, kuten tästä päivästä näkee. Leipä on syntisen hyvä ja helppo ratkaisu ikuisuusongelmaan mitä syödä pikaisesti, mieliteoille antaa vallan välillä liiankin helposti, annoskoot oli täysin pielessä, koko päivän puuhailun jälkeen olin, että mitäs nyt kun iski tylsyys enkä ihan vielä nukkumaankaan tahtoisi - no syödään nyt kerran vielä! Suklaapatuikoitakaan ei voi ostaa ikinä yhtä, vaan pitää olla useampi. Syöminen on mun heikoin kohta.

Oikeastaan ei ollut edes nälkä missään vaiheessa, mutta välillä pää ei yksinkertaisesti ole laisinkaan mukana. Mutta semmosta se on välillä, yli on päästävä eikä voi jäädä surkuttelemaan. Ehkä tällainen "julkinen mättöpäivä" saa miettimään ensi kerralla pariin otteeseen ennen toisen annoksen ottamista tai suklaan ostamista. Taidan jatkossa ottaa aina kuvat, kun päivä menee överiksi ja pistän näkyville. Ehkä häpeä saa miettimään uudestaan 😏

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Bluebiit aktiivisuusranneke

Olen jo kauan haaveillut aktiivisuusrannekkeesta, mutta koskaan en ole yhtään omistanut enkä edes tiedä mitään niiden toiminnasta. Siksipä päätin seikkailla Torin sivuilla ja katsoa ensin, olisiko siellä jotain näin vasta-alkajalle. Sieltä löytyikin sitä sun tätä, mutta googletellessani merkkejä huomasin, ettei minulta suurimman osan käyttö onnistu. Olisi pitänyt olla iPad ja milloin mitäkin eri uusinta uutta sovellusta, joita oma alkukantainen älypuhelimeni ei tue. Silmiini osui lopulta ilmoitus käyttämättömästä Bluebiitin aktiivisuusrannekkeesta - pikainen googlaus, myyjään yhteys ja pian ranneke löysikin tiensä perille suurkaupungista savolaiselle maaseudulle.

Tarkemmat tuotetiedot Bluebiit BlueActive rannekkeesta löydät tästä linkistä.
kuva © bluebiit

Ennen käyttöönottoa rannekkeesta irroitetaan helposti lähtevä "älykeskus", jossa on usb-portti. Usb-laturin avulla se laitetaan tietokoneelle lataukseen - ohjeiden mukaan pari tuntia riittää kolmen päivän akun kestoon. Latauksen jälkeen älykeskus laitetaan takaisin rannekkeeseen paikoilleen, jonka jälkeen alkaa omien tietojen ja muiden asetusten syöttö. Rannekkeessa on merkintä, kummin päin älykeskus tulee. Näin välttää usb-portin kastumisen ja muutenkin edesauttaa rannekkeen kestävyydessä. Itse ranneke on helppo laittaa käteen ja pituusvaihtoehtoja on paljon ja kiinnitykset tarpeeksi tiheään. Ja mikä parasta - tätä ei tarvitse leikata sopivan mittaiseksi pahimmillaan kohtalokkain seurauksin. Kumimainen ranneke ei kiristä, hiosta, purista tai ahdista, kuten minulla tuppaa lähes kaikki ranteessa oleva aina tekemään. Tätä en aina edes huomaa tai muista olevan ranteessani !

Aluksi en meinannut osata käyttää BlueActiven hipaisumaista selaustekniikkaa enkä saanut tallennettua tietoja. Kun sitten vähän vahingon kautta ymmärsin toimintatavan, koin sen itseasiassa aika nerokkaaksi tekniikaksi. Nopealla hipaisulla eteenpäin, "pohjaan" hetken painamalla tallennus. Helppoa ja vaivatonta, eikä peloistani huolimatta hipaisunäyttö ota vaatteista tai muista osumista itselleen käskyä. Ihan vähän miinusta annettava kuitenkin siitä, että ehkä joku paluunäppäin olisi voinut olla, mutta toisaalta - kun on saanut omat tietonsa ja perusasetukset tallennettua, pärjää yhden suuntaisella napilla vallan hyvin.


Ominaisuuksia BlueActivessa on juuri tarpeeksi - kello, päivä, askeleet, kalorit, kuljetut kilometrit, vauhti, ajanotto sekä unenlaatu (kolme erilaista hymiötä kertoo laadun) ja toki asetukset. Jokaisen saa helposti hipaisemalla katsottua ja kieltämättä päivän mittaan tulee katsottua varsinkin askeleet. Tavan askelmittarini näytti aikoinaan ihan höpöjä, mutta rannekkeen askelmittari vaikuttaa aika tarkalle. En ole edes osannut arvata, paljonko minulla askeleita tulee päivän aikana. Niinä päivinä, kun en ole tehnyt juuri mitään, niitä on vain 4000-6000. Eli kauas jäädään siitä kymmenestä tuhannesta, jota suositellaan. Toki arkena askeleita tulee sitten 30t molemmin puolin, mutta että noin vähän tulee askellettua vapaa-aikana. Sai kyllä miettimään omaa liikkumista ja nykyään sitä tahkoo sen kymmenen tuhatta askelta kotoilupäivinäkin.

Olen täysin rakastunut rannekkeeseen - tällainen perusranneke saisi olla jokaisella Maija Meikäläisellä ja Maukka Perusjätkällä. Ilman konkreettista näyttöä olisi minunkin askelmäärä jäänyt tietämättä - nyt esimerkiksi juuri askeleisiin voi vaikuttaa jotenkin, kun tietää missä mennään.  Heti sunnuntaina sainkin jo hieman yli 11t askelta ihan vain normiaskareiden parista. Bluebiit BlueActive näyttää kaikki perustarpeet, on kaikin puolin vaivaton ja kestää erinomaisesti vettä. Itselläni akku kestää viitisenkin päivää, vaikka useasti päivässä katsonkin juuri askeleita. Laadultaan siis kaiken kaikkiaan erinomainen ranneke niin kotiin kuin kiireeseenkin. Hinnallakaan ei ole tätä pilattu ja mielestäni se on yksinkertaisen tyylikäskin.

Jos siis olet etsimässä hintansa arvoista aktiivisuusranneketta, Bluebiit BlueActive kannattaa pitää mielessä.