maanantai 27. helmikuuta 2017

"Pimeä tie ja myrskyinen taivas, tulee aika, tulee aika juosta"

Olen kokeillut monenlaisia liikuntasovelluksia puhelimessa, jotka näyttäisivät kuljetun matkan, keskinopeuden, ajan sekä menetetyt kalorit. Asun maalla ison kaupungin kupeessa. Kävelemäni maastot koostuvat lähinnä kylän hiekkateistä, metsäautoteistä ja pelloista. Vaikka puhelin ja netti toimivat hyvin, kuuluvuus saattaa olla heikkoa ajottain ja tässä lienee ongelma, jonka takia suurin osa appseista ei oikein toimi.

Osa kokeilemistani ohjelmista fuskaa kilometreissä enemmän, toiset vähemmän. Liian iso osa sovelluksista ei löydä sijaintiani laisinkaan. Suurimmassa osassa sijaintini hyppii kartalla pahastikin matkan aikana, jolloin mitkään lukemat eivät vastaa laisinkaan todellisuutta. Todella raivostuttavaa katsoa hyvin sujuneen lenkin jälkeen, millä vauhdilla kävelin ja paljonko kaloreita kulutin, jos kartassa näkyy minun menneen linnutietä pitkin 15km koukkauksen keskelle järveä. Ja puhumattakaan ärsyttävät mainokset - liian monessa sovelluksessa mainokset hyppivät suoraan luurin näytölle ja joissain tapauksissa jopa estävät sovelluksen käytön!

Tähän mennessä paras ja lähes aina varma sovellus, jota olen käyttänyt jo vuoden, on

Sports Tracker

  Sports Tracker Juoksu Pyöräily – kuvakaappaus   Sports Tracker Juoksu Pyöräily – kuvakaappaus   Sports Tracker Juoksu Pyöräily – kuvakaappaus

Sovelluksen plussat

+ erittäin monipuoliset ominaisuudet
+ uusimman päivityksen myötä ulkoasu yksinkertaistui
+ näyttää melko tarkasti kuljetun matkan huolimatta ajottain heikommasta signaalista
+ maksuttomilla perusominaisuuksilla pärjää vallankin hyvin
+ sopii niin aktiiviselle, monipuoliselle liikkujalle kuin koirankävelyttäjällekin
+ yksinkertainen ja helppo käyttää, näyttää kaiken tarpeellisen tiedon
+ ei mainoksia ja kaiken kaikkiaan helppo käyttää
+ viikkotavoite : motivoi saamaan täyteen asetetun tavoitteen!

Sovelluksen miinukset

( mahdollisesti yhteydestä johtuen..
- ei toimi aina kunnolla jos liikkuu vain pienellä alueella, tekee tästä syystä herkästi omia koukkauksiaan
- ajottain vauhti hypähtää ihmeellisiin lukemiin (6.8km/h → 13km/h) ja ihan kuin jumahtaisi siihen hetkeksi)
- tuntuu ottavan joskus häiriötä jos lähellä on toinen träkkeri, jolloin sotkee omaa viivaa sen kanssa
- liikuntasuoritusten näkyminen kaikille on vähän.. jopa noloa näin läskin kannalta :D
- ehkä hieman jopa liikaakin ominaisuuksia : esimerkiksi takaa-ajo "xx min lyhyempi kuin edellinen suoritus" tuntuu typerälle näin peruslenkkeilijän silmin

★★★★☆

Käytätkö urheilu-/liikuntasuorituksiesi tueksi/avuksi sovelluksia ja millaisia? 

"Askel askeleelt, mä kiipeen takas maailman valon tuntumaan"

Tiedättehän sen tunteen, kun tekisi mieli lopettaa? Onko minulla sittenkään ajatus vieläkään mukana täysin? Ei tämä näytä yhtään hyvälle. Parhaimmillaan muutaman päivän syömiset ovat täysin vaivattomia. Kaikki näyttää hyvälle, kasviksia, salaatteja, protskua, hiilihydraatteja.. kaikkea juuri sopivasti. En tuhlaa ajatusta sen enempää syömisille, jään kaloreissa reippaammin alle maksimin, hiilihydraatit ei huuda hoosiannaa. Vatsakin tuntuu oikeasti kylläiselle hyvän aikaa. Olen pienentäyt annoskokoni ihan huomaamattani kun päivä on hyvä. Ei mulla ole sitä muka-tarvetta syödä. Mutta mitä helvetin hyötyä siitä on, että jos seuraava viikko menee kuitenkin täysin läskiksi. Koko ajan yli tarpeen syömiset. Valitsen huonomman vaihtoehdon välittämättä mistään, koska huonosta vaihtoehdosta saan hyvän olon. Tutun ja turvallisen.  Siksi olen vuoden ajan junnannut tässä nykyisessä painossani, 80kg:ssa. 

Tämä on taas minun yksi näistä etapeista josta pääsen yli vain, kun pääkoppa on tosissaan mukana. Nyt mun on kuitenkin pakko höllätä hieman tämän rempan kanssa. Mua ahdistaa hiilihydraattien ja kaloreiden määrä. Ahdistaa, että ajottain tuntuu ettei saisi mitään syödä kun kaikki nostaa taulukon lukemia niin paljon. Ahdistaa, koska "tieto on lisännyt tuskaa". Todellakin. Ahdistaa oma saamattomuus. Ahdistaa se, ettei tää ole koskaan helppoa. Olempa tainnut jokaisen kympin kynnyksellä käydä nämä samat taistelut pääni sisällä 😒Jospa tämä vihdoin olisi se viimeinen kerta?!

FatSecret on ollut ihan hyvä suunnannäyttäjä ja se on hieman saanut ajattelemaan. Aikaisemmin en oikeastaan kaloreita laskenut, suurinpiirtein katsoin paljonko syömässäni ruoassa on kaloreita, mutta lopputulosta en ole nähnyt. Olen todennäköisesti syönyt koko ajan sen 2000kcal vähintään ja mussutuspäivinä voi laskea varmasti lähemmäs tuplat. Tunnesyömisen antama itsekkyys seuraa vahvana arjessa näinä huonoina päivinä. Vaakakupissa painaa vanhat hyvät tunteet versus uudet erilaiset tyytyväisyyden tunteet. "Ihan sama" ajattelu on tuonut pienen ihmisen verran ylimääräisiä kiloja. Annan liikaa painoarvoa menneelle. (Mua on kyllä haukuttu monasti muutenkin, kuinka ajattelen 90-luvulla kaiken olleen paremmin 😅)

Mulle hölläys tarkoittaa nyt käytännössä sitä, että tämän viikonlopun jälkeen en laske jatkossa hetkeen kaloreita. Yritän saada itseni tekemään tietoisesti parempia valintoja ilman, että syön ja lasken vasta sitten, menikö kalorit täyteen. Tieto tosiaan lisää tuskaa, ja mun on helpompi tehdä asioita, kun en tiedä ihan tarkkaan kaikkea. Edelleen kuitenkin täällä kirjoitellaan, mietitään asioita, etsitään uutta tietoa ja kokeillaan omia rajoja. Taas kerran yritän laskea yhdestä menneestä elämänosasta irti ja siirtyä eteenpäin.

perjantai 24. helmikuuta 2017

"Että ollaan liian nautinnon ahneita, eikä turhaan niin sanota"

Oli virhe jättää aamupala pois. Kalorit paukkui yli huolella. Lounaan lautanen oli niin täynnä ruokaa kuin pystyi olemaan. Lounaasta sainkin tuhat kaloria ja pelkästään hiilihydraatteja 137! Lisäksi leivoin huvin vuoksi jauheliha-paprikapiirakan, josta sain mukavat turhat hiilarit päälle kun söin niitä muutaman illan mittaan.. En ahminut, en edes kiinnittänyt huomiota syömiseen. Laitoin vain ruokaa lautaselle sen perusmäärän mitä yleensä syön.  Niin täyteen kuin lautasen saa, eli käytännössä kaksi annosta yhdellä lautasella. Tuli kyllä aivan jäätävä morkkis. Mun on näköjään pakko käyttää tuota lasten halkaisijaltaan n. 20cm lautasta, etten vedä täysin läskiksi annoskokoja. Mummoltani perimä 24½cm halkaisijan kokoinen lautanen on auttamatta liian iso. Hyvä syy hankkia kenties uusi astiasto?

Huonojen hiilareiden vuoksi mun vatsa pömpöttää nyt ihan törkeästi. Tästä lähin lupaan syödä aamupalan jossain muodossa aina.. onneksi on tämä lumimyräkkä, niin on saanut kolailla raskasta lunta kolmeen otteeseen pidemmälle matkalle, kun ei enää omalle pihalle mahdu. Luojan kiitos päivän tohinat antaa hieman kaloreita anteeksi. Tähän ällöttävään hiilaripöhöön ja henkiseen morkkikseen tosin ei auta mikään..

Hitoksihan se meni seuraavakin päivä syömisten kohdalta. Tämä tuntuu olevan vakio, että torstai ja perjantai menee ihan perseelleen. Vietän aikaa mökillä jonkun verran, niin siellä saan hommat pelaamaan. Kotona sitten syön herkästi ihan liikaa. Ja taas sama kuin eilen: varsinainen aamupala jäi pois. Lounaan aikana söin kalorit ihan ok, mutta sitten iltapäivästä söin jauhelihapiirakan loput palat. Tässä tapauksessa en osaa sanoa paljonko yksi pala painaa (kooltaan 5cmx5cm), joten laskin sadalla grammalla kun se oli FatSecretiin merkattu annokseksi. Piirakan kalorit siis meni joko reilusti yli ilmoitetun tai sitten ali. Niin tai näin, kuusi iltapäivällä syötyä palaa oli ihan turha juttu ja nyt suoraan sanottuna vituttaa, kun katsoo hiilareitten määrä. Pöhötys sen kuin jatkuu..

No jos jotain positiivista yrittäisi etsiä tästäkin päivästä.. ukko yritti väkisin saada mut mukaan ostamaan kebabbia. En lähtenyt ja kielsin varmaan puoli tuntia, ettei edes tuo minulle ruokaa sieltä. Ei tuonut ei ja tuntui pieneltä voitolta. Ajattelin jo syötyjä kaloreita ja sitä iskender kebabin tuomaa lisää, joten 5000kcal päiväannos ei kiinnostanut yhtään. Eli joku erävoitto, että jos päivä menee läskiksi, en vedä sen varjolla päivää sen takia reilusti läskiksi. Vanha minä olisi tehnyt niin.

Liikunnan tuomaa kalorimenetystä en osannut myöskään laskea kunnolla. Touhusin neljä tuntia täyssiivousta tehden rauhallisesti, siirtelin makkarin mööpelit uusiin paikkoihin. Merkkasin sen nyt niin, että kun siivous kuluttaa tunnissa 247, niin varmaan aika lähellä tuota ollaan jos siihen laskee koiratarhan kolauksen vielä mukaan. Sen lisäksi 10 minuuttia pellon ympäri kävelyä lumihangessa ja illalla 40min reipas lenkki. Siivousta en merkannut kalenteriin, kun en sille löytänyt sopivaa kalorinkulutusta.

Niin tai näin, nettoa tuli ainakin 288kcal. 👎

torstai 23. helmikuuta 2017

"Älä aliarvioi ympäristös voimaa se saattaa satuttaa mut se myös sua hoivaa"

Ensimmäiset 22kg kiloani ovat lähtineet ihan vain arkisilla ratkaisuilla. En ole kertaakaan astunut kuuden vuoden aikana salille tai ryhmäliikuntatunnille. Olisinhan minä saanut kaikki kiloni ehkä pois jo vuodessakin, jos ruoan ja liikunnan arkisten ratkaisujen lisäksi olisin mennyt salille tai johonkin aerobiseen ryhmätuntiin. Vatsani olisi varmasti litteämpi, eikä pelastusrengas enää ylimääräisenä höllyisi aina tiellä. Mutta mitä sen jälkeen kun kilot olisi tiputettu?

Mä olen huomannut sen, että monelle salille ja jumpassa käyminen tuntuu olevan usein joko laihduttamisen avain onneen, täysin kynnyskysymys tai "siksi koska muutkin". Palkataan personal trainer, joka suunnittelee sinulle ohjelmat ja dieetit joita orjallisesti noudatat. Välillä nautit, välillä itku kurkussa. Elämä on. Teet kuitenkin koska käsketään ja olet maksanut satasia. Kun  yhteistyö loppuu, et tilaa ohjelmaa toista kolmea kuukautta. Olethan onnistunu tiputtamaan 20kg pois lyhyessä ajassa pt:n avulla ja taputat itseäsi olkapäälle. Tässä piilee kuitenkin tunnesyöjälle ongelma. En halua olla negatiivinen, mutta oman kokemuksenikin perusteella harvemmin kolmessa kuukaudesssa tunnesyöjän ja ahmijan pääkeskusta saadaan mukaan projektiin. Kilot tulevat takaisin jopa tuplana. Koska keskus ei ole mukana, sama elämä jatkuu kuin ennen pt:n palvelujakin.

 

En ole salivastainen enkä tietysti ole paras puhumaan - onhan tää matka minulle ollut löysäilyä, erehdystä ja oppimista koko ajan - mutta se jonka puolesta liputan kovasti, on täysin unohdettu ja aliarvioitu arkinen hyötyliikunta. Mä luulen, että nimenomaan tunnesyöjälle ja ahmijalle arkiliikunta on tärkein liikunnanmuoto. Kun painoa on 30kg ylimääräistä ja et normaalisti liiku mihinkään, arkinen hyötyliikunta on se, josta pitäisi aloittaa ihan ensiksi ruokavalion tutkimisen lisäksi. Huolimatta siitä, että hyötyliikunta ei varsinaisesti laihduta, reilulla ylipainolla jo nämä pienet ratkaisut arjessa auttaa tiputtamaan painoa, kiinteyttämään ja nostamaan kestävyyskuntoa.
" Toinen syy, miksi rehkiminen ei näytä suuresti vaikuttavan painoon, saattaa löytyä arjen hyötyliikunnasta. Liikuntaa lisäävät laihduttajat vähentävät helposti hyötyliikuntaa. He keskittävät tarmonsa päivittäisen treeniohjelman tunnolliseen suorittamiseen, ja muu unohtuu. Normaalioloissa arkiaktiivisuus – kävely, pyöräily, portaiden nousu, siivous – voi kuitenkin haukata suuren osan päivän energiankulutuksesta. Vertailun vuoksi: tunnin hikitreenissä palaa noin 500 kilokaloria, mutta kahdeksalle tunnille ajoittuva arkipuuhastelu saattaa polttaa energiaa jopa tuplasti. " [tiede.fi]
Portaat aina hissin sijaan, kauppareissulla auto kauimpaan nurkkaan parkkipaikalle, pokemonien jahtaamista, puutarhanhoitoa, nurmikon leikkuuta, lumitöitä, kunnon siivous kahdesti viikossa.. Huomaamattaan näistä tulee tapa ja parhaimmillaan menetät kaloreita hurjasti: esimerkiksi lumessa tarpomisessa menettää yli 700kcal tunnissa. Kun rappusten valitseminen hissin sijaan tulee automaattisesti tai jahtaat pokemoneja lapsien kanssa kolmesti viikossa tunnin  kerrallaan vaikeassa maastossa, olet pian ottanut osaksi arkeesi pieniä asioita joista muodostuu yksi isompi kokonaisuus. Pikkuhiljaa olet saanut pääsi mukaan elämäntapaan ja aikanaan voi ajatella jo jotain muuta arkisten askareiden lisäksi. Tässä vaiheessa pt:n palvelut voivat olla jo ihan aiheelliset ja saatat sitä kautta saada loppuelämäksi uuden harrastuksen arkisten, kestävyyskuntoa ylläpitävien, askareiden lisäksi.

tiistai 21. helmikuuta 2017

"Nosta mua oot ainoo joka uskoi et voin onnistua"

Viikko on alkanut mukavasti. Kaikki se tunnesyömisen ja ahminnan tuomat ajatukset ovat olleet täysin poissa. Olen syönyt melko säännöllisesti ja kohtuudella. Olen myös liikkunut säännöllisesti, juonut vettä ahkerasti puoli litraa kerrallaan. Isovanhemmilla käydessäni ei käynyt pienessä mielessäkään ottaa sitä pullapalaa, jonka 99% aina siellä syön (koska mummo syöttää sen muuten kuin linnunpoikaselle). Toki edelleen pienet päivittäiset herkut löytyy listasta, mutta hei, en sentään ole niitä kerrasta ahminut kuten normaalisti. Joo joo. Tämä ajatusmaailma on liiankin tuttu ja turvallinen, kuten jo mainitsin aikaisemminkin.. Yritän kyllä päästä siitä oikeasti eroon.  Isän todennäköisesti viimeiset syntymäpäivät (syöpäsairas ihminen kyseessä) eikä äidinkään maanantainen leikkaus ollut ihan rutiinileikkaus, niin eilisen herkut meni täysin heidän seurana. En syytä heitä, en missään nimessä. Halusin olla osana sitä hetkeä silti, makeineen päivineen. Taputan olkapäälleni siinä, että oikeasti pysyin kohtuudessa. Siis siinä mielessä, etten ole ahminut.

En ole näinä parina päivinä tuntenut nälkää, en ähkyä saati huonoa omaatuntoa. En ole ajatellut ruokaa koko aikaa, mutta olen joitain ahaa-elämyksiä saanut. Nälkä ja "muka-nälkä" pysyvät loitolla fiksulla syömisellä (no shit, Sherlock). Kun pidän itseäni toimessa, en edes muista syödä tunteisiin tai ahmia, jos pidän ruoka-ajat säännöllisenä. Kun pidän jonkinlaisen rytmin syömisissäni ja suunnittelen päivän valmiiksi, huomaan, että saatan jopa jättää ne viimeisimmät pöperöt etukäteen värkätystä FaStecretin listasta pois. Ja näin loppulukemat näyttävät ihan erilaisille mitä aamulla listaa täyttäessä. Kävelykin on tuntunut tosi mukavalle ja vaivattomalle, jotenkin erillä tapaa kuin aikaisemmin tähän mennessä. Kamalan levollinen olo ollut koko ajan.

Ruokapäiväkirjatkin näyttävät ihan kivoille, toki päiväkirjoja tarkemmin luettuani enemmän, alan nyt todella huomata, kuinka paljon oikeasti syönkään leipää. Vaikka se onkin pääosin tummaa. Samoiten olen huomannut FatSecretiin ruokia lisäessäni sen, että tankkaan päivän kalorit jo monesti puolilleen lounaaseen mennessä. Siksi illat ovat minulle vaikeita (olleet aina), varsinkin kun iltaisin tulee se suurin tekemisen puute. Kun olen yrittänyt hieman säännöllisenä pitää ruokarytmiäni, niin olen tässä saanut kaloritkin pienentymään eikä iltaa tarvitse niin paljoa stressata, että hitto en saa syödä tätä ja tuota enää. Tämä totaalikieltäytyminen on oikeasti se pahin, mitä ahmija ja tunnesyöjä voi itselleen tehdä. Tiedäthän, kieltolain aikaan viinaakin virtasi enemmän kuin koskaan ikinä. Parempaan päin siis  pikku hiljaa ollaan menossa?

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

"Reunalla - kaunis on maailma, reunalla - rohkeus on voimaa"

On tullut huomattua tässä se seikka, että sallin itselleni liian helposti kaikkea. Sillä perusteella, että "kulutan ne kyllä pois päivän puuhissa". Näin kävi lauantaina roskaruoan kanssa, sunnuntaina kaurakeksien. Sunnuntain kalorinkulutus onneksi mukavissa lukemissa joo.. Mutta kun tämä ajatusmaailma on liian helppo! Miten ihmeessä minä saan pään täysillä tähän mukaan, että vaikka nyt kuluttaisinkin keksit pois, niin eihän ne keksit ole mitenkään päin hyviä syödä vaikka siellä seassa olisikin mysliä.. 😅 ja mulle vielä tässä vaiheessa edelleen hikoiluttavat puuhat.. nyt niistä ei jäänyt käteen tavallaan mitään. Empä juhlisi viikonloppua kyllä mitenkään. Tosin, jos taas ajatellaan päiviä muka-positiivisin silmin, sunnuntain kaloreissa päivän aikana tehdyn "työn" vuoksi sain itseni pidettyä vielä 322 kcal miinuksen puolella, vaikka kalorit yli paukkuikin.. Ja lauantai taas jäi muutenkin vajaaksi kalorien osalta. Tekisi mieli hakata päätä silti seinään. Pakkoko sitä on olla tällainen sokerihiiri ja hypätä jokaisen mieliteon matkaan?! 

Ei nyt ihan ruokaympyrän mukaisesti menty.. Söin aamulla ihan järkyttävän koukuttavaksi muodostuneen kaura-omena välipalarahkan. Nälkä ei ollut kyllä yhtään, kiitos edellispäivän ahtamisen. Päätin syödä edes jotain pientä silti, kun en tiennyt milloin pääsen seuraavan kerran syömään, koska lähdin asioille ja mökille taas. Koko päivä menikin asioita hoidellen. Kyläillessä neljää pientä suklaapisarakeksiä lukuunottamatta kuuden maissa söin seuraavan kerran kunnolla. Annoin itselleni luvan nopeaan lämpimään (roska)ruokaan.. kuorrutettuja lohkoperunoita, paneroituja sipulirenkaita ja nakkeja. Minun teki ihan oikeasti mieli syödä kaikki. Taistelin ajatusta vastaan koko illan. Ja pelottavinta tässä on se, että se ei ole temppu eikä mikään syödä 450g lohkoperunoita ja 300g nakkeja. Mun vatsa vetää ihan liikaa tavaraa.. Normaalisti olisinkin tehnyt kaikki sapuskat kerrasta, nyt puolitin määrät pusseista ja sipuleitakin meni "vain" kolmasosa.

Seuraavajna päivänä päiväkahvin aikaan viisi isoa itsetehtyä kaurakeksiä myslillä ja aidolla kaakaojauheella maustettuna. Kyllä. Ratkesin. Teki makeaa mieli ja oli tylsä hetki menossa. Kaurakeksit ovat ihan liian helppoja tehdä ja sen aineet löytyvät aina kaapista.. Yritin pysyä "kohtuudessa". Mieli teki kyllä puputtaa keksejä enemmänkin kahvia hörppien, mutta luojan kiitos unohdin asian välillä ja järkytyin, kun sain pelkistä läpinäkyvistä lättänistä kekseistä lähes 600 kaloria..! Vaikka söin paljon, ei kyseessä ollut ahmintaa kuten perjantaina, mutta "teki vain mieli" ja "tylsää". Tunnesyömistä. Ylihän ne kalorit meni ja varsinkin tuo hiilareitten ja rasvan määrä on taas jotain niin kamalaa..  Huomenna tsempattava (taas, stna).

Ei tämä loppurutistus tule  i k i n ä  onnistumaan, jos mulla on aina hyviä tekosyitä kaikkeen. Lisäksi mietin jatkuvasti, että jos vain vähän valehtelisin blogiin.. käsi sydämellä, en ole valehdellut kertaakaan, mutta myönnän. Ajattelen sitä aika ajoin aina nälän yllättäessä. Että kuka sen tietää, jos minä täällä ahmin itseni täyteen enkä kirjoita niitä vain ylös. Jokin itsepetosta syyttelevä hahmo olkapäällä osaa onneksi olla tarpeeksi kovaääninen.

lauantai 18. helmikuuta 2017

"Lyö aallot Äänisen aavan, ne keinuu näin kertoen, on uuden huomenen saava"

Olipa ilo tulla kotiin mökiltä. Vaaka näytti -1,5kg! Eli en ollutkaan lihonnut, niin kuin luulin. Kuukaudessa olen saanut siis painoa alas huolimatta ahminnasta. Toki voi johtua siitäkin, etten ollut vielä syönyt jogurttia enempää sinä päivänä, mutta silti olen jopa vähän hämmentynyt. Luulin oikeasti painoni nousseen eikä laskeneen näinkin paljoa! Vasen reisi oli 59cm. Oikea sitten 61cm. En tiedä vaihteleeko selluliittimuhkurat paikkaansa vai mikä, kun mitta aina hieman vaihtelee 😄Olen todella positiivisesti yllättynyt. Vatsan seudun mitat oli kasvaneet, mikä sinänsä ei yllättänyt.. olo on tuntunut tosi turvonneelta. Tarkemmat mitat näet ylälinkistä "mitat".

Keskiviikon syömiset oli huonot. Ei näin. Tiesin melkein, että näin se menee kuten menikin, koska tulin lomailemasta kotiin, jääkaappi huuti tyhjyyttään enkä jaksanut ruoka-asioita miettiä. Tai onhan jääkaapissa miehen epämääräiset pöperöt, joita itse en jaksa joka päivä yödä (munia, pekonia, makkaraa..).. Kunnon lämmin ruoka uupui kokonaan, laskin nälän liian pitkäksi ja nappasinkin kaupasta Lion -patukan, jonka ahmaisin jo autossa. Päätin kokeilla kuitenkin kaupasta jotain uutta ja ostin parsakaalia. Sen kanssa yritinsyödä nuudeleita, mutta nuudelit maistui niin pahalle, että tyydyin vain itse keitettyyn parsakaaliin. Päivän kalorit jäivät todella vajaaksi, eli alkuviikkoon verrattuna hypättiin taas toiseen ääripäähän.

Torstaina kävin taas taistelua pääni sisällä. Hoin paljon, että "ota kohtuudella ja lopeta ajoissa". Normaalisti olisin saattanut tehdä aamuisen munakkaan ihan helposti neljästäkin munasta, nyt tyydyin kahteen (oikeasti, kenellä lähtee nälkä yhdestä kananmunasta?). Olisin varmasti syönyt vielä lisääkin, mutta en jaksanut tehdä ja lopulta unohdin asian. Makean nälkä iski hyvissä ajoin. Sen ja tylsyyden vuoksi tein aidolla kaakaojauheella höystettyjä kauralastuja. Loppupäivä meni sitten vähän väliä mutustellessa lämmintä ruokaa ja kalorit paukkui mukavasti yli.. Taas tämä toinen ääripää kaloreissa. Aina minä sanon itsellenikin, että ihan huomaamatta söin jatkuvasti jotakin, mutta kyllähän se on täysin itsepetosta väittää, ettei muka huomaa mitään. Tiedostan ahminnan aina. Ruoka on mun mielessä herätessä ja nukkumaan mennessä. Joka hetki jos en tee muuta, mietin syömistä ja kaksi kaveria olkapäillä väittelee keskenään. Onneksi lumityöt ja lenkkeily vähän tasoitti kalorien saantia, en mennyt lopulta kuin 42 kaloria plussan puolelle. Lumityöstä tosin tuo kalonrikulutus vaihtelee tosi paljon. Saattaa olla, että kulutus oli jopa enemmän mitä olen merkannut, mutta näissä tilanteissa lasken ennemmin pienimmän ilmoitetun kulutuksen mukaan.

Perjantaikin meni niin pipariksi syömisten suhteen, että en halunnut edes laskea. Ahmin ihan tosissani. Hirvenlihalasagnea (yks pala varmaan 1000kcal, kioska käytin juustoa ehkä hieman liikaa..), "ruissipsejä" ja niihin kalkkunasuikale-tuorejuusto-cremé frise -täyte, salaattia, pari chilisuklaapatukkaa, välipalarahka.. Tänään havaitsen tutun kaava.. Yksi heikkokalorisempi päivä ja siitä seuraavat muutama päivää ovat aina ihan kamalia rasva-, hiilihydraatti- ja kaloripommipäiviä. Sen jälkeen tilanne normalisoituu, alkaa tulla taas tuloksia vaakaan ja mittanauhaan - kunnes rahat on täysin loppu, tipahdan olemattomille kaloreille ja ennen kuin huomaankaan; taas olen tässä tilanteessa, että ensin ahmin, sitten syön hyvin ja lopulta kaikelta menee pohja.

Mä luulen et se on jostain lapsuudesta tämä.. sieltä kai ne kaikki traumat aina on 😄 Ei meillä ollut läheskään aina ruokaa ihan oikeasti. Koskaan en valittanut kouluruoasta. Sieltä sai monesti hyvän lämpimän ruoan, jolla jaksoi iltaan saakka, eikä siten tarvinnut syödä mitään koulun jälkeen kotona mitään ennen iltapalaa. Olihan meillä kotona aina jotain halpaa siinä mitä kyllä syödä jos halusi: jo viikon ajan jatkettua jauhelihakeittoa, jotain HK:n makkaroita, pellillinen ranskanleipää joissa kinkkusiivujen jämät, ketsuppipurkin pohjalliset, melkein homeeseen jo taittuva kuiva juustokannikka raastettuna.. sitten kun tuli vanhempien tilipäivät, syötiin niin paljon kuin jaksaa, seuraava viikko syödään fiksusti ähkyn vuoksi. Kunnes tuttu kittuuttelu palasi. Tämä kaavio näyttää seuraavan aikuisiällekin asti. Tällä tapaa olen syönyt koko ikäni, tosin kaikki eskaloitui silloin parikymppisenä sairauden jälkeen.

Ehkä ihan miettisen arvoinen juttu, että miten helvetissä pään saa mukaan tähän remonttiin. Niin kauan kun asiat on taustalla selvittämättä, oravanpyörä pyörii.

torstai 16. helmikuuta 2017

"Otanko askeleen, astunko taakse vai astunko eteen"

Haluaisin aloittaa harrastuksen. Jonkun, joka liikuttaisi säännöllisesti, eikä kausittaisesti kuten nyt metsästys, luistelu ja naku-uinti. Pelkkä lenkkeily ei taida riittää enää sen suurempaan kiinteytymiseen paitsi reisien osalta - kai, ja sekin aikanaan. Mitäs näitä harrastuksia sitten olisikaan, jotka sopisi kriteereihini? En todellakaan halua salille. En halua mihinkään ryhmäjumppaan, kiitos koordinaatiokykyni, saati mihinkään aerobisille tunneille. En yksinkertaisesti omaa mitään rytmitajua. Eli tanssitkin voi jättää välistä. En voi uida uimahallissakaan atooppisen ihon vuoksi. Olen ujo ja sosiaalisesti hieman vajaa taustani vuoksi, eli mitä tässä nyt vaihtoehtoja jää kokeiltavaksi? Olen vaikea, tiedän.

Tein Elixirin testin, mikä liikuntamuoto minulle sopii.

Monet liikuntamuodot sopivat sinulle, kunhan vain voit päättää itse, miten ja missä liikut. Käyt yleensä kävelylenkillä, mutta sinun kannattaa kokeilla myös juoksua, vesijuoksua, sauvakävelyä, hiihtoa, pyöräilyä, uintia tai kotijumppaa.
Ylen Urheilusivuilla oleva vastaavanlainen testi antoi tulokseksi seuraavaa:
Sinulle sopivin laji on ratsastus! Helpohko laji aloittelijallekin. Kehittää lähinnä kehonhallintaa. Täytät lajiin vaadittavat ominaisuudet 85-prosenttisesti. Muita sinulle sopivia lajeja: Pyöräily 84 % Hiihto 83 % Melonta 83 %
Vaihtoehdot ovat vähän tylsiä ja aika kausittaisia. Juuri sitä, mitä en koe tarvitsevani juuri nyt. Olen miettinyt tankotanssia, mutta en oikeasti sovi yhtään sinne laihojen platinablondien sekaan, ainoastaan ahdistun. Ratsastus olisi tähän tilanteeseen tosi kiva itseasiassa näin aina heppatyttönä olleena, eikä missään nimessä helppoa ja vaivatonta jossa ei hiki tule. Haluaisin ihan oikeasti ratsastaa, mutta alaselkäni (kiitos snadisti vinon rankani) ei kestä ratsastusta. Tarkoitus olisi kyllä kokeilla naapuritallilla kymmenen vuoden tauon jälkeen jollain alkeishepalla, kestäisinkö edes pientä säännöllistä menoa. Jonkinlainen jooga voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus myös, vaikkei sitä tuloksissa nyt olekaan.. mutta onko se vain sitä "mielen ja kehon hallintaa", eli kiinteytymisen suhteen ei merkitystä? Mitenkäs netissä olevat kotijumpat, auttavatko ne oikeasti? Entäs kun kukaan ei ole fyysisesti vieressä vahtimassa, että teet liikkeet oikein?

Aikuisiällä tuntuu olevan paljon vaikeampi harrastaa. Tai ainakin keksiä joku harrastus ja sitten aloittaa, jos haluaa muutakin kokeilla kuin salilla käymistä. Nuorena sitä meni sinne sun tänne kaikenlaista kokeilemaan mitä oli tarjolla. Nyt ei keksi yhtään mitään. Toisaalta myös pienemmän paikkakunnan tuomat rajoitteet rajoittaa niitä harrastusten aloittamisiakin. Unohtamatta sitten vielä nämä omat rajoitteet ja toiveet.. Helppoa kuin heinän teko!👌Totta puhuen. Katson tätä löllyvää rasvakerrostani joka vatsan päällä ylimääräisenä höllyy.  Huolimatta sen rumuudesta ja siitä faktasta, että se on aina tiellä, pelottavin vaihtoehto olisi silti se, että kiinteytymisen mahdollisuutta ei ole ilman salilla käymistä. Mutta minen sinne mene, se on varma. Ennemmin kärsin roikkuvasta ihrastani. Silti kaipailisin jotain kivaa harrastusta arkeen. Vaan mikä se harrastus olisi, jonka parissa oikeasti nauttisi, siinäpä vasta ongelma.

tiistai 14. helmikuuta 2017

"Voin vaan itseni muuttaa ja aloittaa uudestaan, ei parempaa tilaisuutta"

Olen aloittanut tämän blogin pidon monesti (tottakai, uuden vuoden kunniaksi), sitten se on jäänyt. En ole keksinyt mitään järkevää tapaa pitää tätä. Ruokapäiväkirja kuvin? Jaksoin päivän kuvata. Laskenko kalorit? Ne meni viikon ajan jatkuvasti yli ahmimisen vuoksi ja seuraavana päivänä vedin kaloreja ehkä parista neljään sataan. En edes kehdannut niitä syömisiä lopulta julkaista, niin laidasta laitaan ne menivät. Enkä edes tiedä, pitäisikö minun laskea kaloreja vai  hiilihydraatteja vai mitä ihmettä, että saisin tolkkua syömisiini.. Mites liikuntapäiväkirja? Pelkkä luettelointi on hiton tylsää! Rohkenin jopa av:lla kysymään ensimmäistä kertaa eläessäni jotain ruokavinkkejä. Niin kamalat alapeukutukset sain (hah) ja huomasin järkevän keskustelun sillä palstalla olevan täysin mahdotonta. Ajattelin kokeilla rehellistä liikunta- ja ruokapäiväkirjan pitoa sillä lisäyksellä, miten meni noin niinkuin omasta mielestä, mutta sekin oli tylsää luettelointia. Katsellaan mitä tästä tulee.

Liikkumista seuraan puhelimeen asennetulla SportsTrackerilla. Sillä seuraan lähinnä vauhtiani ja käveltyä matkaa. Listaan FatSecret -sivustolle kaiken syömiseni, se laskee kätevästi ihan kaiken tarpeellisen. En laske mukaan kahvia - koska juon sen mustana eikä sillä ole paskan vertaa vaikutusta juuri kaloreihin - enkä punnitse ruokiani, mutta yritän saada mahdollisimman tarkat mitat arvioimalla ruokalautaselle laitettua määrään esim. vaikka rasian kokonaispainoon. Jos epäilyttää yhtään pystynkö arvioimaan määrän edes joten kuten realistisesti, isken määrän ennemmin reiluksi. Joten pelkkiin rasvan, hh:n, protskun ja kalorin lukemiin ei passaa tuijotella liikaa, koska ne ei ihan paikkansa pidä välttämättä aina. Liikunnan kulutuksesta on myös niin paljon eri lukemia, että käytän ennemmin joko kaikilla sivuilla ilmoitetun keskiarvoa tai alinta mainittua kulutusta.

Jos löytyy vinkkejä tai huomaat jotain, joka jää itseltäni huomaamatta, saa ja pitääkin kommentoida! Ja jos jaksaa, ennen vinkkejä kannattaa lukaista "lähtötilanne ja tavoitteet" -linkki, jossa vähän pureudun mun elämäntaparemonttiin ja sen ongelmiin sekä siihen, mitkä ne tavoitteet olisi.

Kävin kaksi viikkoa sitten puntarissa ennen mökille tuloa. 80kg. Huomenna menen taas kotiin lomailemasta, joten aion punnita ja mitauttaa itseni. En usko, että painoni on tullut alas - saattaa jopa olla kilo enemmän - enkä usko mittanauhankaan näyttänä eri lukemia kuin tammikuussa.