tiistai 10. lokakuuta 2017

Leipääni syö ja paskaset sormensa hilloon upottaa

Kirjoittaessani normaalista annoskoosta hieman ennen juhannusta tässä postauksessa, sain muun muassa Kulkijalta Etsivä Löytää -blogista toiveen ottaa kuvan ennen ja jälkeen annoksestani.  Mikäpä olisi siis parempi hetki ottaa surulliset ennen ja jälkeen kuvat kuin nyt, kun on vähän lähempänä normaalimpaa annoskokoa.

Ruoaksi valmistin eilen jauhelihamureketta (nauta-sikajauhelihaa 1,3kg, sipulia, mausteita, korppujauhoja, kananmuna, kermaviili), pussillisen Myllyn parasta tummaa makaronia sekä 2,5dl jotain valmista 15% yrttikermakastiketta. 

Vasemmanpuoleinen kuva on ennen normaali annokseni, oikea vastaa nykyistä annoskokoani. Tähänhän tulisi lisäksi kumpaankin ateriaan yleensä leivät päällysteineen, ennen aina vähintään kaksi, nyt maksimissaan eikä edes joka kerta. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi käsittää, miten olen saanut mahtumaan tuollaisen määrän ruokaa itseeni. Usein söinkin väkisin. Lapsuudesta tuttu "lautanen tyhjäksi" kaikuu mielessä. Nykyisin tunnen lähes joka kerta sopivaa kylläisyyttä jo ennen annoksen loppumista, mutta silti syön lautasen tyhjäksi. Annoskokoni on nykyään enää noin kolmasosa siitä, mitä se on ollut jo vuosikausia. Edelleen annoskoko on varmasti liian iso, mutta onhan tuossa jo nyt aika julma ero entiseen.

Annan itseni nykyään myös tietoisesti tuntea ajottain nälkää, koska ennen tuon isonkin annoksen jälkeen sitä usein otti lisää. Huvin ja hyvän maun vuoksi, jos ei muuten, vaikka ähkykin jo painoi vatsalaukkua. Nälkää en oikeastaan ikinä tuntenut. Siksi yritän nyt samalla fiilistellä, miltä se nälkä tuntuu. Mikä on todellista ja mikä ei. Toisaalta aivot eivät ole vielä täysin käsittäneet normaalimpaa annoskokoa, mutta esimerkiksi hotkiminen on aikalailla jo loppunut ja harvemmin sitä enää santsaa.


kaloreita 1484 | kaloreita 600


Aika helvetinmoinen ero sekä koossa että kaloreissa (jotka ovat tosin täysin mutuarvio Fatsecretin tiedoilla, mutta erossa se pointti olikin), vai mitä. Harmi ettei tuo makaronivuori erotu, nauratti kyllä kuvaa ottaessa ja toisaalta hävetti ja ihmetytti, että miten paljon sitä on syönytkään. Lautanen on näyttänyt kirjaimellisesti tulivuorelta. Toki mulla on edelleen opettelua varsinkin siinä, että turhat lisäkkeet voisin jättää suosiolla pois. Sitä vaan on tuohon leipäänkin niin kiintynyt jo lapsesta saakka, että jotenkin se vaan aina kuuluu mukaan aterioihin. 

Pikkuhiljaa, askel kerrallaan.

maanantai 9. lokakuuta 2017

On aika sijoiltaan, sitä raiteilleen taas vääntämään

Ajaessani kesällä jo neljättä tuntia ruohonleikkuria haastavassa maastossa, kuuntelin samalla Radio Novan lähetystä korvakuulokkeilla. Siellä haastateltiin Anna Perhoa hänen uutuuskirjastaan Antisäästäjä, jonka johdosta heillä oli monennmoista puhetta ajankäytöstä ja sen hallinnasta sekä selittelyistä. Haastattelun voit halutessasi kuunnella Radio Novan sivuilta tästä

Anna Perho sanoo osuvasti jo haastattelun alussa, että "kiireen tuntu syntyy usein siitä, että sun mieli askartelee siellä, missä sä et enää oo, et oisko mun pitänyt, vitsi kun mä oisin sanonut, senkin mä ehkä unohdin, tai sitten jo murehtimassa tulevaa, että miten ehdin tehdä kaiken tämän" Itsekin ajattelin aluksi, että ei minulla ole aikaa mihinkään, koska kuitenkin heräsin työaamuina neljältä, kotona olin 12 tuntia myöhemmin ja olin yhdeksältä illalla nukkumassa. En kerennyt lenkittää koiria. joten vein ne aina vain pellolle juoksemaan, eli oma liikunta loppui aina työajan loputtua. Mutta. Tein kahden päivän ajan ajankäytöstäni kalenterin. Ensimmäisenä päivänä vain listasin ylös, mihin päiväni kuluvat. Seuraavana päivänä muutin hieman töiden jälkeistä rytmiä ja huomasin, että oikeastihan minä kerkeän tehdä vaikka ja mitä, eikä minulle tullut kiire missään vaiheessa. Pääsin nukkumaan yhdeksältä yhä, sitä ennen kerkesin tehdä tavalliset askareet sisällä, ulkona ja kaupungissa kuten ennenkin. Ohimennen siinä samalla iltapäivän syömiset olivat koko ajan järkevämpiä. Salille tai erillisiin harrastuksiin aikani ei olisi riittänyt tinkimättä yöunista, mutta päivä- ja iltalenkkiin minulla oli kuin olikin aikaa, kunhan vain katsoin, mihin aikani tuhlasin. Olin siis suorastaan valehdellut itselleni, että muka kiireen vuoksi en kerkeäisi käydä lenkillä töiden jälkeen. Oikeasti olin vain tehnyt itselleni kiireen tunteen.


Haastattelusta ja kokeilusta intoutuneena ajattelin, että vielä joku päivä kirjaan taas ajan käyttöni ylös kun siirryn taas opiskelijaksi  ja kun siltä tuntuu, että olisi hyvä hieman pohtia taas aikaa. Nyt jos milloin on sen aika, kun on uusi rytmi arjessa. Ensimmäinen päivä on aina ihan vain sitä, että kirjoitan ylös mihin oma aikani menee. Toinen päivä on sitten sitä ajankäytön hallintaa ja kiireen tunteen sysäämistä syrjään. Kahden päivän yhteenvedon johdosta oli hyvä taas miettiä, mihin oma aika menee ja suunnitella, kuinka sitä omaa aikaa käyttää järkevämmin. Kun ei anna tilaa selityksille tai kuten minun tapauksessa jopa suoranaiselle valehtelulle, se auttaa auttaa tekemään oikeanlaisia ratkaisuja nimenomaan myös elämäntapamuutoksen onnistumiselle, koska kiirettä ei pidä enää vastauksena tekemättöille asioille. Anna Perhon sanoin, kiire on usein nimenomaan vain tunne.

Oletko sinä koskaan ylläpitänyt ajankäytöstäsi päiväkirjaa? 
Suunnitteletko päivääsi ja syömisiäsi etukäteen, miksi/miksi et?

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Nyt on uus päivä ja taas uudet kujeet, metkut on samat

Niin paljon tapahtunut ja toisaalta ei yhtään mitään. Koska en ole kerennyt ollenkaan olla oikeastaan blogien pareissa, nyt antaisin puheenvuoron teille! Mitä teille kuuluu? Kuinka on mennyt, millainen tilanne teillä on nyt kesän jäljiltä? 😙

Ensin ajattelin, että kirjoitan kuulumisia, mutta toisaalta mitä sitä enää menneitä asioita vatvomaan. Siirtyessäni takaisin opiskeluiden pariin kausityön loputtua, on täysin uudet arkiset kujeet ja haasteet. Ongelmani on jäädä vatvomaan menneitä, joten kokeillaampa kerrankin toisin päin. Sen vuoksi aloitan ns. puhtaalta pöydältä taas kirjoittelun, mutta ennen sitä katsellaanpa hetki tavoitteitani, joita olin asettanut itselleni, ja miten onnistuin niissä. 


☆ liiku päivittäin vähintään 10 000 askelta - ihan muutamaa päivään lukuunottamatta onnistui ! Parhaimmillaan askeleita kertyi jopa 50t, mutta keskimäärin tavotteita kertyi vapaapäivinäkin 11-18t. Tästä olen pitänyt harvinaisen tiukasti kiinni ja aion pitää jatkossakin.
☆ nauti yksi hedelmä päivässä - tämähän ei onnistunut ei sitten laisinkaan.
☆ tutustu ja kokeile uusia ruoka- ja leivontareseptejä - aika hyvin onnistui itseasiassa. Ongelma oli kuitenkin siinä, että en useinkaan jaksanut työpäivien jälkeen tehdä ruokaa ollenkaan, mutta varsinkin viikonloppuisin tuli kokkailtua ihan uudenlaisia ruokia.
☆ syö ainoastaan pienestä lautasesta - ollaampas hetki positiivisia : onnistuin puoliksi 😁 Perisyntini laiskuus iski pienemmän lautasen jatkuvaan tiskaamiseen. Ehkäpä tässä olisi hyvä syy ostaa kokonaan uusi astiasto?
☆ totuttele pienempiin annoskokoihin - tämä onnistui kivuttomammin mitä kuvittelin! Annoskoot pienentyi ja aloin ottamaan ruokaa luonnostaan normaalimman määrän. Takaiskun myötä kuitenkin lähti vähän taas lapasesta, joten piiskaan kyllä itseäni tästä päivittäin, että joudun nyt alkaa uudestaan käyttämään kippoja apuna, että löydän annoskoot uudestaan.
☆ syö viidesti päivässä: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala - tämäkin onnistui aika hyvin! Säännöllinen työrytmi aiheutti säännöllisen nälän, säännöllinen nälkä säännöllisen syömisen (no shit,Sherlock..). Olen yrittänyt pitää siitä koko ajan kiinni.
☆ vähennä huonojen hiilihydraattien määrää - leivän, varsinkin vaalean, syönti lisääntyi radikaalisti, joten tässä mentiin mönkään pahasti.
☆ syö maksimissaan 3 leipäpalaa päivässä - kts. edellinen
☆ tutustu esim. kahvakuulatreeneihin ja pyri tekemään siitä uusi harrastus - kahvakuulan ostin, mutta harrastusta en vielä siitä kerennyt tekemään. Nyt alan kahvakuulatreenejä tutkimaankin seuraavaksi.
☆ osta vähintään kahdesti kuussa kaikki tuorekset torilta - tämäkin meni mönkään ihan täysin. Meillä on näköjään todella huono tilanne työssäkäyville ihmisille käydä torilla! Ketään ei ole enää paikalla, kun töistä pääsin.
☆ pidä 100g herkkupäivä kerran viikossa - tämä piti paikkansa niin kauan ja yhdessä säännöllisen järkevän syömisen kanssa ei minun tehnyt mieli makeaa, kunnes lomien myötä tuli takapakki ja aloin taas töiden jälkeen ostamaan melkein joka päivä 100g edestä patukoita.
☆ käy kerran päivässä edes jonkinlaisella lenkillä oli sää mitä tahansa - hmm.. melko hyvin onnistuin, kunnes tuli muutaman päivän laiskuus, mutta sitten taas kävelin viikon ajan, kunnes taas laiskotti ja tällä kierteellä mentiin.
☆ tiputa paino 73kg:n saakka ja yritä saada kolme (3) senttiä vyötäröstä ja lantiosta pois - aika lähelle parhaimmillaan pääsin ja se antoi jotenkin uskoa tulevaisuuteen. 
☆ pyöräile vähintään yhtenä päivänä viikossa osa työmatkasta - nyt olen selitysten mestari, mutta a) oikeasti tuo aivan jatkuva sade ei kiinnostanut polkemaan fillarilla yhtään b) mun pyörään en ole löytänyt vieläkään uusia renkaita c) tarvitsin töissä autoa, koska oli keikkaa niin paljon
☆ osta uusia ulkoilu- ja urheiluvaatteita sekä -kenkiä - tässä onnistuin varmaankin parhaiten 😁

Mutta nyt puheenvuoro teille!